PÄKÄPAIMENEN ME UUTISET KOIRAT KASVATIT PENNUT KUVAT YHTEYSTIEDOT


KIUSA




Kiusa, jonka ei pitänyt kotia jäädä. Haeskelin pentua ihan toiselle ihmiselle alunperin ja miehellenikin sanoin, ettei se pentu meille ole kotia jäämässä. Minä vain haen sen Ranskasta ja se on muutaman viikon meillä, sitten lähtee lopulliseen kotiinsa. Noh...kuinka sitten kävikään! Jo Ranskassa tykästyin kakaraan kovin paljon, se lällätteli sisaruksilleen leluilla (tai minun nenäliinapaketillani) ja lentokentällä ja -koneessa oli varsin reipas! Jostain syystä kuitenkin jo ennen Kiusan kotiutumista olin varannut sille paikan Kivimäen Riitan tokoista, joissa aloitettiinkin vajaa viikko penskan kotiutumisesta. Ja edelleen se samainen kiusankappale pyörii tässä taloudessa ja pois ei lähde.

Alusta alkaen Kius on ollut reipas ja rohkea! Se on hurmannut kaikki jättimäisillä korvillaan (tai ehkä sittenkin reippaalla ja ihanalla luonteellaan). Se ei juurikaan tarvitse minua, se on varsin itsenäinen pieni koira. Kiusa myös voi lähteä vieraan mukaan ongelmitta ja paimennuksessa se toimii myös muiden kuin minun kanssani.

Kiusasta on kasvanut varsin mukava "kotikoira". Se kykenee olemaan varsin pienellä aktivoinnilla ja lenkeillä useamman viikonkin pään hajoamatta (tai talon hajoamatta). Kuitenkaan virta ei lopu kesken, jos treenataan päivän aikana useampaakin lajia tai liikutaan koko päivä eri paikoissa/töissä. Kiusa on kuitenkin avoin ja vaikka onkin elänyt maalla pikkupentuaikansa (ilman lapsia) se kulkee ongelmitta paikassa kuin paikassa ja rakastaa lapsia! Jotkut ovat tosin kuvitelleet Kiusan olevan arka kun se ei ulkona ehdi yksinkertaisesti huomioimaan vieraita ihmisiä! Sisällä sitten kiivetäänkin syliin kun ei tapahdu jotain tärkeämpää. Huonojen kokemusten vuoksi Kiusa on toisinaan epävarma vieraiden koirien suhteen. Näen Kiusassa paljon Roihua, se on tasapainoinen, hyvän toimintakyvyn omaava raketti. Toki paljon erojakin on, mutta koska Kiusassa on tosiaan samoja piirteitä kuin Roihussa, niin se oli varmasti yksi syy jättää se kotia kasvamaan. Meidän matka on vielä alussa, mutta kovin lupaavan oloinen kaveri on kyseessä. Ja jos joskus siitä joutuisinkin luopumaan, niin ottajia taitaisi olla jonossa oven takana...

Kiusa on varsin elastinen ja kevyt narttu. Korkeutta on yllättävän paljon, sillä Kiusa näyttää pienemmältä kuin onkaan. Tasapainoinen rakenne ja mahtava kropan hallinta näkyy tuossa koirassa! Takaosastaan Kiusa saisi olla paremmin kulmautunut. Kiusa ei ole se maailman ahnein, toki ruoka uppoaa ongelmitta kitusiin ja nirsoilua ei ole ollut havaittavissa. Kiusalla ei myöskään ole samanlainen teräsvatsa kuin perheen vanhemmilla koirilla. Maha on kuitenkin "terästäytynyt" iän myötä, eikä minun ole koskaan tarvinnut miettiä voinko antaa sille jotain herkkuja tms. Lelut ovat älyttömän siistejä! Etenkin ne lentävät (ja vinkuvat) pallot! Käytän mielelläni treeneissä lelupalkkaa, vaikka namipalkan arvo on lähes yhtä hyvä nykyisin.

Kiusis ei ole hirmuisen ohjaajapehmeä, kestää hyvin palautteen ja epäonnistumisetkin. Tätä arvostan kovasti! Vaikka minä hermostuisin, Kiusa pystyy jatkamaan töiden tekemistä. Ja motivointi on tosiaan helppoa kun kaikki käy palkaksi. Välillä toki pieni itsenäisyys on ehkä haitta, mutta minä vain pidän tuosta ominaisuudesta! Paimennuksessa ottaa (nykyisin) ohjaajan paineen todella hyvin, sitä ei tarvitse runnoa läpi. Vaikka paine menee helposti läpi, ei Kiusa lopeta työntekoa.

Kius pitää talossa toimintaa, jos sitä ei muuten riittäisi! Suuhun saattaa "vahingossa" osua tyhjä jogurttipurkki, vinkulelu, tyhjä cokispullo, mitä äänekkäämpi "lelu", sen parempi! Pullot "rätisevät" kivasti suussa ja niiden kanssa voi pyöriä vaikka lattialla. Myös ilmapallojen poksauttelu on suurta hupia. Kuitenkin myös sohvalle käperrytään nukkumaan, ei sisällä koko aikaa puuhastella jotain. Kiusalla oli ensimmäinen juoksu hieman alle vuosikkaana, hieman neidistä tuli läheisyydenkipeä ja treeneissä oltiin jossain muissa maailmoissa. Muuten ei sen suurempaa ongelmaa ollut havaittavissa. Ääntäkään tuo ei käytä kuin todella harvoin! Välillä saattaa pieni piippaus kuulua turhautuessa, mutta mikään äänekäs koira tuo ei (onneksi!) ole. Ääniongelmia ei ole tullut ainakaan tähän 2,5v. ikään mennessä, enkä usko jatkossakaan olevan ongelma.




Kiusa harrastuskoirana

Kiusasta on ajatus tulla paimen, mutta tämä työsarka on vielä kohtuu alussa. Kesän 2018 aikana pääsimme vasta kunnolla paimennuksen makuun ja tämän jälkeen kesä 2019 vietettiin hyvin pitkälti pellolla! Kiusasta on kuoriutunut äärettömän hieno pieni paimenkoira, enkä voisi olla yhtään tyytyväisempi siihen. Minä olen ainoa jarru tällä hetkellä Kiusan edistymiselle, mutta enköhän minäkin edisty kun vaan treenataan. Syksyllä 2019 starttasimme sekä SKL:n että SPKY:n alaisissa kisoissa voittaen 1-luokan molemmissa kisoissa. Vuonna 2020 siirtynemme kisaamaan 2-luokkaan, vaikkakin tämä vaatii minulta jo taas paljon enemmän...

Tokoa olemme tehneet Kiusan aktivoinniksi ja omaksi huviksi alusta lähtien. Kisat korkkasimme keväällä 2019, jotka loppuivat lyhyeeseen kun paikkamakuussa viereinen koira sinkosi Kiusan luo. Tämän jälkeen jätimme tokon kesäksi tauolle ja katselemma talvikaudella motivaation löytymistä (ohjaajan suhteen, Kiusalla ei motivaatio-ongelmia ole). Kiusa on hirmuisen hieno tässäkin lajissa. Se tekee voimalla, mutta ei häslää ja säädä mitään turhia. Se ei myöskään äännä tai turhaudu mistään.

Agia Kiusalla ei pahemmin ole tehty. Kaksi eri ohjaajaa on Kiusalla hieman pohjia tehnyt, mutta lainakoiran kanssa tekeminen on aina hankalampaa aikataulullisesti kuin oman, joten Kiusa ei aksaa tällä hetkellä. Itse en agia niin kaipaa edes Kiusan lajivalikoimaan, joten tämä ei minua haittaa. Kiusalla on kuitenkin kaikki palikat hyväksi agikoiraksi! Hyvä rakenne, elastinen kroppa, sopivan kiihkeä, mutta pääkoppa pysyy kasassa hyvin!

 

Jälkeä Kiusa on ajellut mielenvirkistykseksi ja kovin pätevä peli se olisi tähänkin! Puolivuotiaana meni jo useamman sadan metrin jälkiä ja kepitkin nousivat hienosti! Valitettavasti kesä ja rajoitettu aika taitavat jättää tämän lajin meillä vain puuhasteluksi. Myös Nose Work on ollut virkitysharrastuksena (suomennettuna väsytyslajina), tätä jatkamme varmasti, etenkin jos laji virallistetaan joskus. Kiusa on etsinyt vasta vain eucalyptusta ja sisäetsintänä huoneessa. Tämä on kuitenkin mukava "sisälaji", jota voi tehdä pienessäkin tilassa ja on rauhallista toimintaa (Kiusa on ollut jo pari kertaa saikulla kolhimisten takia, joten rauhalliset lajit on pop!).

Treeneissä Kiusa on hirmuisen kiva! Vaikka Kiusa on suht vilkas, niin se oppii nopeasti olemaan välittämättä tietyistä häiriöistä. Toki häiriötreenejä tulee tehdä, jos kisakentille joskus mielii. Kiusa kuitenkin (pääsääntöisesti) tekee ohjaajalle töitä, jos ohjaaja keskittyy myös tekemiseen ja palkkaamiseen. Kiusa ei omaa ääretöntä miellyttämisenhalua luonnostaan, se tykkää työskennellä kauempana ohjaajasta. Mutta koska pieni mustavalkoinen on ahneehko nameille ja tykkää leikkiä, niin motivointi on helppoa. Iän myötä Kiusalle ollaan saatu rakennettua myös sosiaalista palkkaa mukavasti tokoon. Tasapainoinen ja pätevä harrastuskoira, paljoa enempää en voisi tällä hetkellä toivoa! Toivottavasti meillä on vielä paljon treenivuosia yhdessä ja Kius pysyy terveenä! Kiusa on hieman onnettomuusalttiin oloinen yksilö, joten satunnaiset saikut eivät varmaan yllätä ketään...