PÄKÄPAIMENEN ME UUTISET KOIRAT KASVATIT PENNUT KUVAT LINKIT YHTEYSTIEDOT


KIUSA




Kiusa, jonka ei pitänyt kotia jäädä. Haeskelin pentua ihan toiselle ihmiselle alunperin ja miehellenikin sanoin, ettei se pentu meille ole kotia jäämässä. Minä vain haen sen Ranskasta ja se on muutaman viikon meillä, sitten lähtee lopulliseen kotiinsa. Noh...kuinka sitten kävikään! Jo Ranskassa tykästyin kakaraan kovin paljon, se lällätteli sisaruksilleen leluilla (tai minun nenäliinapaketillani) ja lentokentällä ja -koneessa oli varsin reipas! Jostain syystä kuitenkin jo ennen Kiusan kotiutumista olin varannut sille paikan Kivimäen Riitan tokoista, joissa aloitettiinkin vajaa viikko penskan kotiutumisesta. Ja reilu vuosi tästä se samainen kiusankappale pyörii tässä taloudessa.

Alusta alkaen Kius on ollut reipas ja rohkea! Se on hurmannut kaikki jättimäisillä korvillaan (tai ehkä sittenkin reippaalla ja ihanalla luonteellaan). Se ei tarvitse minua, se on varsin itsenäinen pieni koira. Tasapainoa ollaan tämänkin tyypin kanssa saatu hakea monessakin asiassa (arjessa ja harrastuksissa). Kiusa ei kauhean helposti ottanut minusta painetta ja sitten kun sain paineen perille (esim. lenkillä toisten koirien kyttäämisessä), niin sitten Kius ei tullut enää luokse ollenkaan. Asiassa ollaan onneksi kovasti edistytty ja yhteinen sävel alkaa kovasti jo löytymään monessa asiassa.

Kiusa on nimensä arvoinen, se on oikea kiusankappale! Se on sellainen energiapakkaus ja puuhastelija, että monille se ehken olisi jo vähän liikaa. Kiusa on kuitenkin avoin ja vaikka onkin elänyt maalla pentuaikansa (ilman lapsia) se kulkee ongelmitta paikassa kuin paikassa ja rakastaa lapsia! Näen siinä paljon Roihua, se on röyhkeä ja tasapainoinen, hyvän toimintakyvyn omaava raketti. Toki paljon erojakin on, mutta koska Kiusassa on tosiaan samoja piirteitä kuin Roihussa, niin se oli varmasti yksi syy jättää se kotia kasvamaan. Meidän matka on vielä alussa, mutta kovin lupaavan oloinen kaveri on kyseessä. Ja jos joskus siitä joutuisinkin luopumaan, niin ottajia taitaisi olla jonossa oven takana...

Kiusa on varsin elastinen ja kevyt narttu. Korkeutta on yllättävän paljon, sillä Kiusa näyttää pienemmältä kuin onkaan. Tasapainoinen rakenne ja mahtava kropan hallinta näkyy tuossa koirassa! Kiusa ei ole se maailman ahnein, toki ruoka käy palkkana, mutta nappula ei ole aina ihan se suosituin ruoka. Herkut kuitenkin kelpaavat aina (paitsi ulkona, jos tarvii tehdä jotain tärkeämpää, kuten lenkillä juosta). Kiusalla ei myöskään ole samanlainen teräsvatsa kuin perheen vanhemmilla koirilla. Maha on kuitenkin "terästäytynyt" iän myötä, eikä minun ole koskaan tarvinnut miettiä voinko antaa sille jotain herkkuja tms. Lelut ovat älyttömän siistejä! Etenkin ne lentävät (ja vinkuvat) pallot! Olenkin yrittänyt itse lisätä lelupalkkaa, sillä se tosiaan sytyttää pikkukoiran.

Kiusis ei ole hirmuisen ohjaajapehmeä, kestää hyvin palautteen ja epäonnistumisetkin. Tätä arvostan kovasti! Vaikka minä hermostuisin, Kiusa pystyy jatkamaan töiden tekemistä. Ja motivointi on tosiaan helppoa kun kaikki käy palkaksi. Välillä toki pieni itsenäisyys on ehkä haitta, mutta minä vain pidän tuosta ominaisuudesta!

Kius pitää talossa toimintaa, jos sitä ei muuten riittäisi! Suuhun osuu monesti tyhjä jogurttipurkki, vinkulelu, tyhjä cokispullo, mitä äänekkäämpi "lelu", sen parempi! Pullot "rätisevät" kivasti suussa ja niiden kanssa voi pyöriä vaikka lattialla. Myös ilmapallojen poksauttelu on suurta hupia. Kiusalla oli ensimmäinen juoksu hieman alle vuosikkaana, hieman neidistä tuli läheisyydenkipeä ja treeneissä oltiin jossain muissa maailmoissa. Muuten ei sen suurempaa ongelmaa ollut havaittavissa. Ääntäkään tuo ei käytä kuin todella harvoin! Välillä saattaa pieni piippaus kuulua turhautuessa, mutta mikään äänekäs koira tuo ei (onneksi!) ole. En usko ääntämisongelmaa tulevan jatkossakaan.




Kiusa harrastuskoirana

Kiusasta on ajatus tulla paimen, mutta tämä työsarka on vielä aivan alussa. Tällä hetkellä haemme vain tuntumaa lampaisiin vielä. Suurin ongelma on varmaan Kiusan epävarmuus (pölläyttelee lampaita) ja minun kokemattomuuteni. Kuitenkin Kiusa on alkanut hieman kuuntelemaan minua ensimmäisen talven jälkeen, joten eiköhän tässäkin edistytä kun aikaa ja treeniä saadaan aikaiseksi. Varmasti hakkaan päätä seinään vielä monesti, mutta sehän pitää mielen virkeänä, eikö?

Tokoa olemme tehneet Kiusan aktivoinniksi ja omaksi huviksi alusta lähtien. Pieni tokoinnottomuus on kuitenkin varjostanut omistajan toimesta tätä harrastusta. Jatkanemme uudelle innolla viimeistään taas talvella tätä lajia, kesällä on niin paljon muutakin! Tavoitteena on toki päästä kisaamaan 2019-2020, riippuen useammastakin tekijästä.

Agia Kiusalla ei pahemmin ole tehty. Yhden agilitaajan piti alkaa Kiusaa treenaamaan, mutta lopulta aika ja motivaatio eivät kohdanneet ohjaajalla. Tällä hetkellä Kiusa aloittanee treenaamisen erään kaverini kanssa kesän aikana, katsellaan kuinka hommat alkaa sujumaan. Kiusalla on kuitenkin kaikki palikat hyväksi agikoiraksi! Hyvä rakenne, elastinen kroppa, sopivan kiihkeä, mutta pääkoppa pysyy kasassa hyvin!

 

Jälkeä Kiusa on ajellut mielenvirkistykseksi ja kovin pätevä peli se olisi tähänkin! Puolivuotiaana meni jo useamman sadan metrin jälkiä ja kepitkin nousivat hienosti! Valitettavasti kesä ja rajoitettu aika taitavat jättää tämän lajin meillä vain puuhasteluksi. Myös Nose Work on ollut virkitysharrastuksena (suomennettuna väsytyslajina), tätä jatkamme varmasti, etenkin jos laji virallistetaan joskus. Kiusa on etsinyt vasta vain eucalyptusta ja sisäetsintänä huoneessa. Tämä on kuitenkin mukava "sisälaji", jota voi tehdä pienessäkin tilassa ja on rauhallista toimintaa (Kiusa on ollut jo pari kertaa saikulla tähän reilun vuoden ikään mennessä, joten rauhalliset lajit on pop!).

Treeneissä Kiusa on aikas kiva. Häiriöherkkä vilkkaana koirana toki ja tässä kaipaammekin treeniä varmasti, jos kisakentille mielimme tokossa. Kiusa kuitenkin (pääsääntöisesti) tekee ohjaajalle töitä, jos ohjaaja keskittyy myös tekemiseen ja palkkaamiseen. Kiusa ei omaa ääretöntä miellyttämisenhalua luonnostaan, se tykkää työskennellä kauempana ohjaajasta. Mutta koska pieni mustavalkoinen on ahneehko nameille ja tykkää leikkiä, niin motivointi on helppoa. Tasapainoinen ja pätevä harrastuskoira, paljoa parempaa en voisi tällä hetkellä toivoa! Toivottavasti meillä on vielä paljon treenivuosia yhdessä ja Kius pysyy terveenä! Kiusa on hieman onnettomuusalttiin oloinen yksilö, joten satunnaiset saikut eivät varmaan yllätä ketään...