PÄKÄPAIMENEN ME UUTISET KOIRAT KASVATIT PENNUT KUVAT LINKIT YHTEYSTIEDOT


PRIIMA



Priima lensi Suomeen ihan yksinään heinäkuussa 2011 Jenkeistä. Olin Helsinki-Vantaalla pientä elukkaa vastassa ja parin tunnin tulliselvittelyiden jälkeen sain pienen ruskean itselleni. Prims matkusti omassa boxissaa lavan päällä kun työntekijä sen nakkasi minulle trukilla. Laatikosta tuli häntä vispaten pieni kaunis koira. Ihan hassu pieni eläin tuo oli alusta asti. Heti kentältä suuntasimme Heiniä moikkaamaan pikaisesti, jonka jälkeen suuntasimme kohti Lempäälää. Automatka meni muuten hyvin, mutta Priima väänsi kakat ja pissit autoon, piti ihan kiivetä toiseen häkkiin käydä siellä tarpeillaan ja palata omaansa. Ei tyhmä pentu.

Minulta kesti alkuunsa hetken löytää yhteinen sävel kakaran kanssa, mutta siitä on kuoriutunut varsin mukava epeli. Priima oli selvästi tottuneempi koiraseuraa kuin ihmisseuraan. Työllä tästäkin ollaan selvitty ja neiti on jo oikein mainio pakkaus. Vieraita ihmisiä käy moikkaamassa, mutta mikäli ei ole syytä (eli ruokaa tai lelua) jäädä lähettyville ei Priima jää jalkoihin pyörimään.

Priima on seurannut "isosiskonsa" Roihun jalanjälkiä ruuan hankinnassa. Tosin Priima pisti paremmaksi. Kesällä 2011 ex-sijoituskoirani Tomu oli käymässä ja tappoi (+söi) yhden kanoistamme. Priima seurasi tapahtumaa luultavasti vierestä, aiemmin kun se ei ollut kanoistamme juurikaan välittänyt. Tomuhan saatiin kiinni oikeastaan Priiman ansiosta, Priima nimittäin juoksenteli kanan siivet suussa pitkin pihaa. Tästä viisastuneena pieni ruskea tappokone keksi, että kanat ovat ruokaa. Yksi kaunis päivä näin Priiman syövän jotain etupihallamme ja mikäs muukaan sillä oli kuin kana. Tarvinneeko sanoa, että pentu sai satinkutia? Tästä viisastuneena Priima ei ollut hetkeäkään kaksin kanojen kanssa. Ja vaikka kanat olikin tarkoitus pistää koirielle ruuaksi, ei sen kuulunut ihan näin mennä.

Toki Priimallakin on heikkoutensa. Olen tottunut erittäin avoimiin bortsuihin ja Priima on hieman pidättäytyväinen. Se yleensä käy vain moikkaamassa ihmisen ja sitten häipyy omille teilleen. Mitä enemmän Priimalle yrittää leperrellä ja houkutella, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä sitä ei kiinnosta. Lisäksi etenkin alkuaikoina Prims väisti miehiä. En tiedä kuinka paljon Priima on ennen meille tuloaan ollut tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, joten lähtökohdatkin vaikuttavat varmasti hieman. En koe tätä kuitenkaan ongelmana, sillä harrastuksissa ja arjessa neiti toimii hyvin.

Priima hallitsee kroppansa hyvin, se voi kiipeillä (ja nukkua) sohvan selkänojalla ongelmitta. Priima syttyy leluille hetkessä ja taistelee niistä hyvin, silti kaipaisin vielä pientä lisäpotkua tuohon taisteluun. Lisäpotkun tarve voi johtua Priiman epävarmuudesta, jolloin se ei leiki täysillä. Mutta kun ottaa huomioon, että Priima ei meille tullessaan edes tajunnut, että leluilla voi leikkiä ihmisten kanssa, on tuo huima parannus. Prims palkkaantuu siis treeneissäkin hyvin leluilla. Priima leikkii oikeastaan kaikella, oli kysessää kangas, muovi tai metalli! Tällä neidillä ei siis ole ongelmaa erilaisten materiaalien kanssa. Ja kuten kaikki muutkin koirani, on Priima suht ahne! Priima tosin on meidän koirista ainoa, joka jemmailee välillä ruokaa. Olen joskus seuraillut kuinka Priima lähtee puoliksi syödyn luun kanssa metsään ja palaakin sitten takaisin ilman luuta. Jyväjemmari.

Priima on selvästi ohjaajapehmeämpi kuin Roihu, mutta kestää hyvin paukut ja kolinat ja ryminät. Uudet paikat tai mitkään alustat eivät ole ongelmia aiheuttaneet. Prii tuntuu myös keskittyvän tekemiseen erinomaisesti, vaikka lähellä olisi paljonkin häiriöitä. Toisia koiria Priima mieluiten väistää, pentuaikana Priiman päälle kävi muutamaan otteeseen parikin eri koiraa, mikä varmasti osaltaan vaikuttaa tähän. Priima ei ole koskaan rähissyt toisille, korkeintaan komentanut häseltäviä tuttuja koiria. Jostain syystä kuitenkin omien juoksujensa jälkeen Priimalla on jotain Tuittua vastaan, ilmeisesti hormonit käy kierroksilla? Priima omaa myös enemmän miellyttämisenhalua kuin Roippa, mikä on vain hyvä. Meidän ongelmamme treeneissä onkin ollut minun heikot hermot ja lyhyt pinna, Priimalle kun ei voi räjähtää samalla tavalla kuin Roihulle. Priiman saa helposti epävarmaksi, vaikkakin pystyy toimimaan myös paineessa, tällöin tekemisestä katoaa vain iloisuus.

Priima on varmaan tietyllä tapaa ikuinen kakara, vaikka selvästi siitä on nyt tullutkin aikuinen. Ensimmäinen juoksu tuli vasta vuoden iässä, eikä pistänyt neidin päätä mitenkään ihmeemmin sekaisin, toisestakin juoksusta selvittiin ilman ongelmia. Vaikka pari valeraskautta olen onnistunut pongaamaan, niin Priiman työskentelyssä sitä ei huomaa, eikä se onneksi synnytä tai hoida valepentujakaan, joten ei ole arkea valeraskaudetkaan piinanneet. Priima on saanut lisää varmuutta iän myötä ja onkin oikein helppo koira arjessa. Valitettavasti oma elämäntilanne ei ole antanut myötä harrastaa ja tehdä Priiman kanssa niin paljoa kuin mitä esim. Roihun kanssa aiemmin. Priima on tyttömme Ennan lempikoira, Priima jaksaa juosta Ennan kanssa ja hakea palloa vaikka kuinka ja paljon!. Priima on myös perheen "lapsenvahti", huolehtii perheen vauvastakin, jos sattuu tilaisuus koittamaan.

Priima on KK- ja MM-pentueen emä. Priima on ollut molemmilla kerroilla erinomainen emä, astutus ja synnytykset ovat olleet todella helppoja ja Priima on hoitanut pennut kunnialla alusta loppuun.




Priima harrastuskoirana

Priimasta ei pitänyt tulla harrastuskoiraa, mutta jotain pientä sitä pitää aina tehdä. TOKOssa Priima on teknisesti hyvä, mutta minä onnistun omalla jännittämisellä pilaamaan moniakin asioita. Voittajasta saimme toisesta ja kolmannesta kokeesta 1-tulokset, kolmas ja viimeinen 1-tulos tulikin sitten TOKOn SM-kisoissa ja täten saimme TK3 koulutustunnuksen. TOKO jäi tuon TK3 myötä lajivalikoimasta pois. Saatamme kuitenkin joskus 2019-20 sortua kokeilemaan rally-tokoa, jos ostan lisenssin Kiusan kisaamisen vuoksi.

Jälkeä olemme ajelleet satunnaisesti tässä vuosien varrella ja käytännössä se olisi kisavalmis kunhan opettaisin sille vain janan. Ohjaaja vain kaipaisi pientä lisäpotkua touhuun, että jaksaisi jälkeä tallailla useammin. Esineitäkin on käyty metsässä nostelemassa ja hyvin tuntuu sujuvan! BH:n suoritimme syksyllä 2014, joten sen puoleen kisauralle ei ole estettä.

Agi on Priimalla tullut ja mennyt. Välillä olen itse ohjannut ja välillä Päivi. Kesällä 2013 minä palasin ainakin hetkeksi ohjaksiin ja agirodussa kävimme hömpöttelemässä joukkueessa. Oman raskauden ja synnytyksen takia taukoa tuli elo- ja syyskuun ajan, lokakuussa 2013 sitten ilmoitin heti luvan saatuani Priiman ekoihin virallisiin kisoihin. Tuloksena oli yllätyksekseni ensimmäinen LUVA ja hyl (joka ei niin yllättänytkään). Ura alkoi hyvin ja koira osaa, mutta ohjaaja on vaan surkea. Todella satunnaisella kisaamisella nousimme syksyllä 2015 kolmosiin ja kolmannella startillamme nappasimme ensimmäisen nollamme sieltäkin. Priiman agiura loppui polven loukkaantumiseen, sillä en ota riskiä vain agin takia. Tosin voi olla, että kesällä 2018 vanhin tyttöni pääsee hieman hömppäaksaamaan Priin kanssa. Prii osaa nimittäin sovittaa vauhtinsa ohjaajan mukaan ja vauhti ei varmasti tällä parilla olisi hurjan suuri, joten ainakin uskallamme varmasti kokeilla.

 

Uutena harrastuksena aloitimme viestin 2012 syksyllä. Nakitin hommaan Päivin ja puoliskonsa Jussin, joista molemmat ovat olleet nyt minun parinani Priiman treeneissä. 2014 Priiman pariksi vaihtui Kenon omistaja Susanna kun Priimaa alettiin juoksuttamaan Kenon kanssa samoissa treeneissä. Aivan kuten agilitykin, on viesti meillä hömpöttelyä, vaikkakin kisat ovat alkaneet kiinnostamaan Priiman kehittyessä juoksussa mukavasti. Valitettavasti vain tällä hetkellä meiltä näyttäisi puuttuvan viestipari, sillä kaikilla tuntuu olevan ajankohtaista perheenlisäys ja sen myötä on ollut hankalaa sopia treenejä puolin ja toisin.

Paimennus on Priimalle selvästi kaikista mieluisinta puuhaa. Aiemmin Priima on toiminut nautojen kanssa apuna, jos joku on karannut, mutta nyt olemme päässeet myös hieman lampaille. Priiman silmissä syttyy aivan eri tavalla kun se pääsee paimentamaan, se on sille jotain niin mahtavaa, ettei mikään vie ihan heti tuosta hommasta voittoa. Alkeissa vasta olemme, enkä tiedä kisaammeko koskaan, mutta se ei ole meille tässä lajissa todellakaan päätarkoitus.

Treeneissä Priima on helppo, ei huuda tai piippaa, tekee kiltisti töitä ja kuuntelee ohjaajaa. Ei siis lähde sooloilemaan omiansa. Ei keitä yli, vaikka riekuttaisi tai vaikka näkisi minun treenaavan toisen kanssa. Hieman kuitenkin ehkä kaipaisin Priimaan sellaista irroittelumeininkiä välillä, on välillä liiankin kiltti ja kuuntelevainen. Epävarmuuden iskiessä hidastuu vauhti, mutta täysin lukkoon en ole Priimaa vielä saanut. Kisakokemusta on kertynyt nyt jonkin verran ja varsin toimiva pelihän tuo pikkurusakko on.