Priima lensi Suomeen ihan yksinään heinäkuussa 2011 Jenkeistä. Olin Helsinki-Vantaalla pientä elukkaa vastassa ja
parin tunnin tulliselvittelyiden jälkeen sain pienen ruskean itselleni. Prims matkusti omassa boxissaa lavan päällä
kun työntekijä sen nakkasi minulle trukilla. Laatikosta tuli häntä vispaten pieni kaunis koira. Ihan hassu pieni eläin
tuo oli alusta asti. Heti kentältä suuntasimme Heiniä moikkaamaan pikaisesti, jonka jälkeen suuntasimme kohti Lempäälää.
Automatka meni muuten hyvin, mutta Priima väänsi kakat ja pissit autoon, piti ihan kiivetä toiseen häkkiin käydä
siellä tarpeillaan ja palata omaansa. Ei tyhmä pentu.
Minulta kesti alkuunsa hetken löytää yhteinen sävel kakaran kanssa, mutta siitä on kuoriutunut varsin mukava epeli.
Priima oli selvästi tottuneempi koiraseuraa kuin
ihmisseuraan. Työllä tästäkin ollaan selvitty ja neiti on jo oikein mainio pakkaus. Vieraita ihmisiä käy moikkaamassa,
mutta mikäli ei ole syytä (eli ruokaa tai lelua) jäädä lähettyville ei Priima jää jalkoihin pyörimään.
Priima on seurannut "isosiskonsa" Roihun jalanjälkiä ruuan hankinnassa. Tosin Priima pisti paremmaksi. Kesällä 2011
ex-sijoituskoirani Tomu oli käymässä ja tappoi (+söi) yhden kanoistamme. Priima seurasi tapahtumaa luultavasti vierestä,
aiemmin kun se ei ollut kanoistamme juurikaan välittänyt. Tomuhan saatiin kiinni oikeastaan Priiman ansiosta, Priima
nimittäin juoksenteli kanan siivet suussa pitkin pihaa. Tästä viisastuneena pieni ruskea tappokone keksi, että kanat
ovat ruokaa. Yksi kaunis päivä näin Priiman syövän jotain etupihallamme ja mikäs muukaan sillä oli kuin kana. Tarvinneeko
sanoa, että pentu sai satinkutia? Tästä viisastuneena Priima ei ollut hetkeäkään kaksin kanojen kanssa. Ja vaikka kanat
olikin tarkoitus pistää koirielle ruuaksi, ei sen kuulunut ihan näin mennä.
Toki Priimallakin on heikkoutensa. Olen tottunut erittäin avoimiin bortsuihin ja Priima on hieman pidättäytyväinen.
Se yleensä käy vain moikkaamassa ihmisen ja sitten häipyy omille teilleen. Mitä enemmän Priimalle yrittää leperrellä
ja houkutella, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä sitä ei kiinnosta. Lisäksi etenkin alkuaikoina Prims väisti
miehiä. En tiedä kuinka paljon Priima on ennen meille tuloaan ollut tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa, joten
lähtökohdatkin vaikuttavat varmasti hieman. En koe tätä kuitenkaan ongelmana, sillä harrastuksissa ja arjessa neiti
toimii hyvin.
|
Priima hallitsee kroppansa hyvin, se voi kiipeillä (ja nukkua) sohvan selkänojalla ongelmitta. Priima syttyy leluille
hetkessä ja taistelee niistä hyvin, silti kaipaisin vielä pientä lisäpotkua tuohon taisteluun. Lisäpotkun tarve
voi johtua Priiman epävarmuudesta, jolloin se ei leiki täysillä. Mutta kun ottaa huomioon, että Priima ei meille
tullessaan edes tajunnut, että leluilla voi leikkiä ihmisten kanssa, on tuo huima parannus. Prims palkkaantuu siis
treeneissäkin hyvin leluilla. Priima leikkii oikeastaan kaikella, oli kysessää kangas, muovi tai metalli! Tällä
neidillä ei siis ole ongelmaa erilaisten materiaalien kanssa. Ja kuten kaikki muutkin koirani, on Priima suht ahne!
Priima tosin on meidän koirista ainoa, joka jemmailee välillä ruokaa. Olen joskus seuraillut kuinka Priima lähtee
puoliksi syödyn luun kanssa metsään ja palaakin sitten takaisin ilman luuta. Jyväjemmari.
Priima on selvästi ohjaajapehmeämpi kuin Roihu, mutta kestää hyvin paukut ja kolinat ja ryminät. Uudet paikat tai mitkään
alustat eivät ole ongelmia aiheuttaneet. Prii tuntuu myös
keskittyvän tekemiseen erinomaisesti, vaikka lähellä olisi paljonkin häiriöitä. Toisia koiria Priima mieluiten väistää,
pentuaikana Priiman päälle kävi muutamaan otteeseen parikin eri koiraa, mikä varmasti osaltaan vaikuttaa tähän. Priima
ei ole koskaan rähissyt toisille, korkeintaan komentanut häseltäviä tuttuja koiria. Jostain syystä kuitenkin omien
juoksujensa jälkeen Priimalla on jotain Tuittua vastaan, ilmeisesti hormonit käy kierroksilla? Priima omaa myös
enemmän miellyttämisenhalua kuin Roippa, mikä on vain hyvä. Meidän ongelmamme treeneissä onkin ollut minun heikot
hermot ja lyhyt pinna, Priimalle kun ei voi räjähtää samalla tavalla kuin Roihulle. Priiman saa helposti epävarmaksi,
vaikkakin pystyy toimimaan myös paineessa, tällöin tekemisestä katoaa vain iloisuus.
Priima on varmaan tietyllä tapaa ikuinen kakara, vaikka selvästi siitä on nyt tullutkin aikuinen. Ensimmäinen juoksu
tuli vasta vuoden iässä, eikä pistänyt neidin päätä mitenkään ihmeemmin sekaisin, toisestakin juoksusta selvittiin
ilman ongelmia. Vaikka pari valeraskautta olen onnistunut pongaamaan, niin Priiman työskentelyssä sitä ei huomaa, eikä
se onneksi synnytä tai hoida valepentujakaan, joten ei ole arkea valeraskaudetkaan piinanneet. Priima on saanut lisää
varmuutta iän myötä ja onkin oikein helppo koira arjessa. Valitettavasti oma
elämäntilanne ei ole antanut myötä harrastaa ja tehdä Priiman kanssa niin paljoa kuin mitä esim. Roihun kanssa aiemmin.
Priima on tyttömme Ennan lempikoira, Priima jaksaa juosta Ennan kanssa ja
hakea palloa vaikka kuinka ja paljon!. Priima on myös perheen "lapsenvahti", huolehtii perheen vauvastakin,
jos sattuu tilaisuus koittamaan.
Priima on KK- ja MM-pentueen emä. Priima on ollut molemmilla kerroilla erinomainen emä, astutus ja synnytykset ovat olleet
todella helppoja ja Priima on hoitanut pennut kunnialla alusta loppuun.
|