PÄKÄPAIMENEN ME UUTISET KOIRAT KASVATIT PENNUT KUVAT LINKIT YHTEYSTIEDOT


ROIHU




Roihu on tsekkiläinen "pieni" paholaisemme, jonka kävin hakemassa ystäväni Heinin kanssa uuteen kotomaahansa kesäkuussa 2008. Mahtava reissu, josta seurasi vielä mahtavampi koira!

Roihu on helppo. Se ei kyttää toisia koiria tai rähise niille, se on ystävällinen ihmisille (vähän liiankin välillä) ja paukuista tms. se ei välitä. Uudet paikat tai alustat eivät tuota ongelmia. Lähinnä ongelmia on tuottanut rusakon omapäisyys joissakin asioissa. Iän myötä kuitenkin nämäkin asiat ovat alkaneet tasaantumaan ja Roihu onkin erinomainen harrastus- ja kotikoira.

Ja koska jokaisessa meissä asuu pieni perverssi, niin Roihukin on keksinyt oman "juttunsa". Sillä on nimittäin tapana tökkiä ihmisiä peppuun, mikä on oikeasti aika ikävää…tätä ei ole siis opetettu sille, ihan itseoppinut tuo on. Roipan ikäviin puoliin kuuluu myös vahtiminen. Jos Roi kuulee, että joku on tulossa, siitä pitää ilmoittaa tietysti meille muillekin. Tätäkin tapaa saisi ehkä pois, jos joku jaksaisi asiaan paneutua. Toisaalta maalla omakotitalossa asuessa pieni vahtiminen ei ole aina pahitteeksi.
Roihua haluaa myös auttaa ruuan hankkimisessa. Meillähän on koirat pääosin raakaruualla, joten lihaa kuluu. Roihu yritti ratkaista ongelmaa ja metsästi aikanaan paljonkin myyriä, jotka sitten napsi kitusiinsa. Muulle laumalle ei sitten kyllä jaettu yhtään myyrää, sitä nopeammin nimittäin nieltiin, jos joku tuli lähelle (etenkin jos minä yritin saada myyrää ulos suusta). Elävä ravinto on sitä parasta. Vai kuinka? Mutta kaikki ruoka kelpaa, eikä maha tunnu menevän mistään sekaisin.

Roihu tekee töitä mielellään, jos on hyvää palkkaa tiedossa. Pelkästään minua miellyttääkseen se ei ihan heti mitään tee. Onneksi Roippa on ahne ja lelutkin kelpaavat erinomaisesti. Ruoka kuin ruoka uppoaa tuon kitusiin, toki kissanruoka tai grillattu broileri on parempaa kuin kuivamuona. Leluista suosikki on tällä hetkellä narun päässä oleva pieni jalkapallo, mikäs sen hienompaa kuin juosta kenttää ympäri naru suussa pallolla itseään lätkien. Roihu kuitenkin tekee mielellään ja jaksaa toistoja. Tauoilla se ottaa rauhallisesti ja pääsääntöisesti makoilee, mutta kun päästään treenaamaan, niin koira herää henkiin sillä hetkellä.

Vaikka Roihu onkin ollut ikänsä terve, niin onnettomuuksia sen kohdalle on sattunut useampia. Toinen yläkulmuri halkesi keväällä 2011 ja se jouduttiin poistamaan. Lisäksi Roihu on käynyt "kaunistautumassa" lietekaivossa ja rymäytellyt päin agiesteitä. Pienellä ollaan kuitenkin selvitty, sillä tuo hampaan poisto ja yhden reiän paikkaaminen (jonka edesmennyt corgimme Toope tikkasi) on tainneet olla pahimmat ell. reissumme. Roihun veli lopetettiin epilepsian vuoksi, muilla sisaruksilla ei ole epilepsiaa kuitenkaan ilmennyt. Valitettavasti Roihun veljeä ei koskaan tutkittu kohtausten takia. Lisäksi toinen veli kuoli myrkytykseen.

Roihu on LL-pentueemme emä ja aika vain näyttää minkälaista jälkeä rouva jätti jälkeläisiinsä. Roihu oli loistava emä ja hoiti hommansa todella hyvin.




Roihu harrastuskoirana

Roihu on pienen ikänsä aikana kokeillut useampaakin lajia. Tällä hetkellä aktiivisiin lajeihin kuuluu lähinnä rallytoko, muuten humputellaan sulan aikaan jälkeä ja joskus satunnaisesti vielä viestiäkin.

Rallyssa kävimme alokaskurssin loppuvuodesta 2015 ja kisoissa starttasime heti tammikuussa 2016. Kolmesta ensimmäisestä kisasta tuli tarvittavat tulokset ja titteli RTK1, RTK2 tulikin sitten seuraavilla kolmella kisalla. Loppukesästä kisailemme sitten voittajassa.

TOKOssa olemme saavuttaneet TVA arvon heinäkuussa 2012. Tämän tavoitteen täyttymisen myötä TOKO on jäänyt pois lajivalikoimasta. Välillä humputellaan ruutua, kaukoja ja muita kivoja juttuja, mutta kisakentillä meitä ei enää nähdä.

PK-lajit ovat tulleet Roihun kanssa tutuiksi. Haussa olemme kisanneet ensimmäiset kisamme syksyllä 2011. Kisoista jäi käteen HK1, 1-tuloksella (maasto 199, tottis 75).Viestiä on treenattu satunnaisesti, kisoissa kävimme katsomassa 2013 ja hakemassa VK0 kun koira ei juossut (ei oltu treenattukkaan). 2014 keväällä sitten uusi yritys hieman suuremmalla treenimäärällä tuotti VK1 tittelin, 1-tuloksella. EK-kokeessa kävimme myös pyörähtämässä säälittävällä treenimäärällä toukokuussa 2014, josta myös EK1, 2-tuloksella. Jälkikisoihin uskaltauduimme vasta keväällä 2015 ja heti 1-tuloksella JK1. Saa nähdä kuinka ahkerasti jaksamme vielä PK-puolta kisailla, vähän kaikkea on tullut kokeiltua ja kivaahan meillä on yhdessä ollut!

PK-lajit ovat selvästi se Roihun "juttu". Roihu selvästi nauttii hakuilusta ja jäljestä. Roihulle ei ole tuottanut ongelmaa erilaiset piilot tai ihmiset, on vain niin hienoa päästä juoksemaan ja löytää vielä ukkojakin. Jäljellä Roihu ajaa sopivaa vauhtia (ei vedä hulluna vain eteenpäin) ja nostaa kepit hyvin. Toki välillä on keppejä jäänyt, mutta keppimotivaatio on silti hyvä. Ongelmana on ollut janan nosto, jota minä en ole yksinkertaisesti vaan opettanut tuolle kunnolla (vai pitäisiköhän sanoa ollenkaan?).

Tottiksessa on ollut ongelmana Roihun motivaatio, se nimittäin laskee kuin lehmän häntä maastojen jälkeen. Jollain ilveellä on kuitenkin saatu aina revittyä tarpeeksi tottispisteitä, osittain telineet ovat olleet pelastuksemme, sillä ne tuntuvat sujuvan. Lisää treeniä kuitenkin tarvittaisiin...

 

Pelastuspuolella olemme suorittaneet PERA-A:n syksyllä 2011. Valitettavasti jouduimme kuitenkin jättämään pelastuspuolen pois harrastuksistamme. Pelastuspuolelle täytyy pystyä sitoutumaan treeniryhmään ja tässä elämäntilanteessa se ei vain minulta onnistu.

Agility on nykyisin ulkoistettu harrastus meillä. Roihun ohjaajana on toiminut kesästä 2010 lähtien Silja Larmu, joka onkin nostanut Roihun kolmosiin ja keväällä 2015 Roihusta tuli Suomen agilityvalio. Roihu on erinomainen agilitykoira. Roihulla on hyvä hyppytyyli, se ei roiski rimoja, eikä kuumu radalla (ainakaan liikaa). Toki pientä örinää toisinaan kuuluu, jos Silja ei ohjaa tarpeeksi selkeästi tai Roihu ei omasta mielestään pääse tarpeeksi lujaa. Ennen radalle lähtöä Roihu ottaa todella rennosti, mutta kun radalle päästään niin johan alkaa vauhtia löytymään! Roihu on aksasta jo jäänyt toki eläkkeelle ja hyvin ansaitulle eläkkeelle jäikin!

Roihun yhtenä eläkelläislajina toimi rally-toko, jossa saimme RTK2 koularin, 2018 kisaaminen jäi uuden lisenssin myötä, enkä usko meidän enää kisakentille palaaavan? Ehkäpä jatkamme vain hömpäten eri lajeja mielenvirkistyksenä (kuten satunnaisesti jälkeä, nosea ja tokoa).

Roihu on erinomainen harrastuskaveri ja tuntuu soveltuvan melkein mihin lajiin vain. Nuorempana oli hieman häiriöherkkä, nykyisin ei niinkään. Toisinaan pitää Roihua muistuttaa kuitenkin, että niitä töitä tehdää minulle, eikä oman pään mukaan. Roihu on ketterä ja innokas kaveri, tasaisen varma suorittaja ja helppo palkata (kun ruoka ja pallo kelpaavat). Lisäksi Roihu ei mene toimintakyvyttömäksi, vaikka sille ärähtäisi ja vähän kiskaisisi niskavilloista. Kaiken kaikkiaan paras mahdollinen harrastuskaveri minulle! Jos vain joskus saisin kopion tuosta rumasta luppakorvaisesta rusakostani, niin ei tarvitsisi kahdesti kysyä ottaisinko.